Tressi on huipussaan, tämä viikko on täynnä erillaisia tapahtumia ja juttuja jotka pitäisi suoriutua lävitse. Olen hirvittävän hyvä täyttämään kalenteria ja lupautumaan sinne sun tänne ja pari päivää aikaisemmin alan stressata ja jännittämään ihan järkyttävästi!

Tänään vedän illalla kansalaisopistolla kurssin ja huomenna viipotan Kamppiin koko päiväksi myymään. Tekemistä olisi siis vaikka muille jakaa mutta lueskelin aamulla lehteä jossa oli juttu yrittäjästä joka antoi itsestään kaiken peliin. Jutussa hehkutettiin kuinka se yrittäjän oma persoona on se juttu miksi ihmiset Facebookissa häntä seuraavat. Ihan innolla avasin yrityksen sivut ja totesin että ne ovat kyllä kauniit, yritin etsiä linkkiä naamakirjaan mutten sitä koskaan löytänyt.  Meninpä siis facebookkiin ja yritin firman nimellä löytää yritystä mutta löysinkin vain itse yrittäjän. Pitkän sähläyksen jälkeen löysin ne paljon odotetut Facebook sivut. JA PETYIN!

Siellä oli viimeisen 5kk ajalta vain arvontoja, arvontaa arvonnan perään mutta ei mitään ns. yrittäjän persoonallisuutta.

Olen mestari touhuamaan kaikkea ihan muuta kuin pitäisi, varsinkin siinä kiireen keskellä joten päätin nyt just tässä välissä tehdä muutoksen ja astua kokonaan kaapista ulos! Vaikka en haluaisi niin olen kuitenkin ajautunut tähän piiloa leikkivään yrittäjään joka ei voi julkaista kuvia itsestään koska siinä poskessa on se pieni punainen näppy! Nyt siis luvassa pieni läjäys siitä millainen se JättiMöffeli oikeasti on. Luvassa  huonolaatuisia kuvia ja ajatuksia joiden kertominen varmaan kahden tunnin päästä ei kuulosta enään hyvältä ajatukselta kuin nyt.

moi

Moi, minä olen Tuire-Sini tunnetaan nimellä JättiMöffeli, Möffelien mamma ja ihan Tuire vaan.

Joskus minulle sanottiin että olen omituinen tapaus koska minua ei saa oikein laitettua muottiin. Rakastan blingiä ja kaikkea kaunista mutta touhottamisen takia harvemmin muistan edes harjata hiuksiani aamulla.  Vaatetukseltani olen hyvin löysä, rakastan verkkareita ja isoja neuleita ja kaikkea sellaista muiden ihmisten ”kotivaatteita”. Olen päättänyt jo nuorena että miksi olla jotain muuta kuin on ja näin voin viipottaa yöpuvussa kauppaan jos tarvitsen illalla sen maidon.  Käytän eripari sukkia, eripari korviksia jne. Minulla on kaksi erinäköistä jalkaa, miksi minulla pitäisi olla kaksi samanlaista sukkaa?

kukka

Olen impulsiivinen, todella luova ja hölmö. Luovuuden mukana tulee todella ahkeria päiviä jolloin pää savuaa ja saan mitä hienoimpia ajatuksia mutta siinä on varjopuolensa. On päiviä kun pää lyö tyhjää, mieli on apea ja sänky houkuttelee hiukkasen liikaakin.

Päässä surisee ajatuskia kokoajan ja aika usein ne ideat jää päähän kun ei vaan kerkiä toetuttamaan. Kuulen usein sanovani että olen ajatellut mutta en ole kerennyt vielä tekemään…

 

halinallet

Tää oli muuten hieno kuva, tuli sellanen räppäri fiilis ” tsekatkaa mun bemarii”. Mut mun bemari on mun halinallet! Olin pienenä ihan fani ja isona löysin nämä pehmot joita oli pakko alkaa keräilemään. Valitettavasti osa on tyttäreni hallussa, aina sillon tällön saan sieltä napattua jonkun takaisin hyllylleni.

Yllättävän usein tapaan uuden ihmisen joka kysyy  vähän huolestuneen oloisena että elätkö oikeesti tällä? ja osoittelee möffeleitä.

Olen ollut käsityö alalla jo kymmenisen vuotta. Maahantuon korunosia ja helmiä sekä myyntitarvikkeita. Opetan kansalaisopistoissa erillaisia käsityö juttuja, teen Möffeleiden lisäksi toista korusarjaa nimeltä Tämä Hetki ja teen mielelläni myös alihankinta hommia. Voin kuitenkin hymyssä suin kertoa että Möffelit ovat se pääjuttu, josta palkkaa saan. Teen myös sivuhommia jos minua tarvitaan, yrittäjä kun ei töistä kieltäydy. Olen niin iloinen siitä että voin itse määrittää mitä teen, koska teen ja miksi teen.  Asiakkaat ovat minulle kaikki kaikessa ja jokaista tilausta pakatessani hymyilen koska se on se mitä haluan tehdä ja mitä asikkaat tekevät mahdolliseksi!

Voin kertoa kuitenkin että aina ei ole helppoa, stressi taso on usein hiukan liian korkealla ja pieni notkahdus elämässä voi muuttaa ajattelutapaa ja yrityksen suuntaakin paljon.

Edellisen kirjotukseni pohjalta olen saanut paljon viestejä, ihania tsemppauksia jotka ovat oikeasti auttaneet niinä harmaina päivinä kun tekisi mieli heittää pyyhe kehään ja todeta että en tee enään mitään kun  se sattuu.

Olen jumppaillut ja yrittänyt elää normaalisti, kepinkin olen muutamana päivänä uskaltanut jättää kotiin. Mielestäni suunta on vähän parempi, nyt perjantaina on itseasiassa magneetti joten enään muutama viikko tätä epätietoisuutta ja sitten päästään hommiin jotta jalka saadaan normaaliksi.

Tässä teille pieniä ajatuksia minusta ja iso kiitos teille kaikille että olette olemassa!

Nyt otan itseäni niskasta kiinni ja kipitän pakkaamaan tavarat huomiselle ja saamaan vielä tämän illan kurssihommat pakettiin.

Töttöröö