Mitä jäi tästä vuodesta mieleen?

 

Vuosi on kohta ohitse, kirjaimellisesti viimeisiä viedään.

Mieleeni jäivät erityisesti ihmisten reaktiot tapahtumissa heidän tavatessa

Blingviinien ja Leppäperttujen nimiä. Palaute on tärkeää ja auttaa yrityksen kehittämisessä. Tässä tämän vuoden mieleenpainuvimpia kohtaamisia.

 

                               Leppäperttu, ei Kerttu?

Eräillä messuilla oli paljon koululaisia käymässä ja opettaja oli tehnyt tehtävän missä koululaisten piti selvittää mikä Möffeli on.

Myyntipöydämme ääressä pörräsi siis paljon tuskastuneita nuoria, jotka yrittivät kiteyttää Möffeleitä yhteen lauseeseen.

Eräs poika jäi vahvasti mieleeni, kun hän pyöri ja ihmetteli kaverinsa kanssa tuotteita. Hän tuli hetken päästä isona kysymysmerkkinä luokseni

ja halusi varmistuksen lukemaansa – eli ovatko nämä oikeasti perttuja ei kerttuja? Vastasin myöntävästi, ja pojan silmät kirkastuivat. -Mun nimi on Perttu!

Poika oli niin otettu että hänen nimensä oli liitetty tuon tavanomaisen kertun paikalle. Siinä sitten höpöteltiin vielä hetki, ja poika kertoi että itseasiassa hänen mummonsa nimi on Kerttu 🙂

                                  Mitä sulla on korvissa?

Olemme kesäisin käyneet pienellä paikkakunnalla myymässä, ja viime vuonna mieleeni jäi nainen joka silminnähden innostui löytäessään Möffelit.

Hänellä lähti mukaan muutamat leppäpertut. Tänä vuonna hän palasi kertomaan, että hän oli vuoden aikana saanut monet ihmetyksen katseet kun ihmiset olivat tivanneet mitä hänellä oikein roikkui korvissa!

                           Olen liian vanha näihin….

Kaksi vanhempaa naista tulivat ihmettelemään Möffeleitä, ja päättivät kummatkin ostaa itselleen korvakorut. Rouvilla oli jo ikää yli 60 heittämällä.

He olivat niin innoissaan uusista korvakoruista, että laittoivat ne samantien korviin. Tovi eteenpäin pöytääni tuli ihmettelemään rouvashenkilö, joka kertoi olevansa viidenkymmenen ja nämä korut eivät olleet oikein hänen ikäiselleen.  Täytyy sanoa että siinä piti tehdä ihan töitä että sain pidettyä naamani peruslukemilla, kun aikaisemmin ostaneet rouvat viipottivat tämän rouvan takana iloisina Möffelit korvissa heiluen.

Voin siis todeta että Möffeleillä ei ole ikärajaa. Enemmänkin se on oma mieli joka rajoittaa 🙂

                               Se on tämä.

Pariskunta käveli paikkamme ohitse. Mies peruutti ja nappasi Kettu-avaimenperän käteensä, ja kehotti vaimoaan maksamaan sen.

Olimme vaimon kanssa molemmat yhtä ihmeissään tästä nopeasta ostopäätöksestä. Mieleeni tuli tietysti että miehellä olisi ehkä ketuista paljon pitävä tytär tai jotain sen tapaista.

Vaimo sitten uteli mieheltä syytä tämän avaimenperän ostoon, johon mies vastasi silmät ilosta vilkkuen että nyt löytyi Mönkijän avaimiin perä joka näkyy, ja jolla on kokoa!

 

Kiitos Ihanat tästä vuodesta! Kohtaamisia on paljon ja voisin kirjoittaa niistä romaanin. Toivottavasti teillekin on tullut muistoja joihin liittyy Möffelit <3

Oikein hyvää Uutta Vuotta 2017!

 

 

No comments yet.

Vastaa