Olin viime vuonna koulutuksessa, jossa käsiteltiin yritysmuutoksia ja

yrittäjien vastustusta näihin muutoksiin.

Asia käytiin niin perinpohjaisesti lävitse, että se jäi aika voimakkaasti mieleeni.

Nyt olen huomannut valitettavasti että olen itse tälläinen suppeasti ajatteleva imminen.

Olen jotenkin pitänyt itseäni aina niin ulospäin suuntautuvana, spontaanina ja vähän yllytyshullunakin.

Ihmisenä, joka tarttuu uusiin haasteisiin ilosta huutaen ja muut katsoo kateellisena vieressä.

 

                              Joo, eiku…

Nyt kun olen tiedostanut asian, se alkaa ihan ärsyttämään.

Keskustelen jonkun kanssa ja hän keksii lennossa jonkun ajatuksen esim.

Hei, ootko ajatellut siirtää tota laatikkoa tästä keskeltä lattiaa tuohon seinän viereen?

Ja  ennen kuin kerkeän edes kunnolla asiaa miettimään huomaan vastaavani:

-Eiku se on tässä tosi kätevä…

Joku pieni riiviö sisälläni huutaa että ei kun tämä tehdään minun tavallani!

 

 

Miten olisi yksi lupaus tälle vuodelle?

Minä lupaan avata ajatusmaailmaani myös muiden ajatuksille, ottaa ne vastaan, pureskella ja miettiä tarkkaan voisinko hyödyntää niitä.

Haastan myös teidät mukaan tähän – kuuntele itseäsi oletko vähän nihkeä muiden ajatuksille.

Joskus joku toinen osaakin katsoa asioita kriittisesti oikeasta kulmasta, ja löytää siihen pitkään velloneeseen kysymykseen vastauksen.