Kahvihuoneen Pirjo

Ahdistus voimistuu ja tunnen pienen palan nousevan kurkkuuni. Tuijotan tyhjillä silmillä näyttöäni, ja yritän saada edes pienestä motivaatiopallerosta kiinni. Näen työtehtäväni isona lumipallona josta on mahdoton ottaa otetta. Lumipallo vyöryy eteenpäin, ja jos koitan saada siitä kiinni, jään varmasti alle. Mietin helpompaa vaihtoehtoa, eli todeta että en vain ehdi tekemään tätä hommaa. Sen aika meni jo. Vilkutan iloisesti alamäessä hyppivälle lumipallolle toivoen, että joku muu ottaisi kopin tästä pallerosta puolestani.

Katseeni on siirtynyt seinään, mutta eipä sekään anna apua tunnesolmuuni. Käteni vaeltelevat levottomina etsien jotain tekemistä. Rämpytän pöydälläni olevaa kynää, kunnes huomaan viereisen työntekijän mulkaisevan minua vihaisesti. Lopetan ja jatkan hapuilua. Tekisi mieli piirtää tärkeisiin papereihin muutama kukkanen, mutta se ei kyllä olisi suotavaa – tai ainakaan seuraava paperienkäsittelijä ei välttämättä sitä arvostaisi.

Korjaan hiuksiani korvan taakse ja käteni osuu uuteen avainnauhaan. Bligviini onkin aivan loistava stressilelu. Tunnustelen sormella sen muotoja, samalla näpräten siitä löytyviä strassipalleroita. Mietin niiden kaunista blingausta ja hymyilen.

Ei muuten ole kahvihuoneen Pirjolla näin hienoa avainnauhaa, ja tiedän että hän haluaisi varmasti jotain näin suloista myös itselleen. Nostelen huomaamattomasti blingpalleroita valoa vasten ja nautin niiden kimalluksesta. Pieni pala kurkustani on kadonnut ja mieleni on pitkästä aikaa iloinen.

Näen lumipallon menevän ohitseni ja päätän tarttua siihen. Tiedän, että jos se jyrää minut alleen, niin ainakin kahvihuoneen Pirjo tulee hamuilemaan avainnauhaani.

Tags:

No comments yet.

Vastaa